Tämän otsikon keksiminen tuotti minulle eilen suurta hupia. Tänään, hyvät ystävät, Frau Lehtolan inspiraationurkkauksessa ovat aiheina pelko, häpeä, sairaus ja kuolema. Tervetuloa viihtymään. Blogini kävijätilastojen seuraaminen on uusin harrastukseni. Ehkä hieman itsekeskeistä, mutta aivan valtavan koukuttavaa. Hämmentävää on, että lukijoita on ollut tähän mennessä kaikilta maailman mantereilta paitsi Etelänavalta. Nähdessäni, että joku on seurannut... Continue Reading →
Uraneuvontaa aikuisille – 5 vinkkiä, jotka lukemalla tai katsomalla saattaa saada vainun
Kun elämän leffaa on katsellut jonnekin 40 minuutin paikkeille, saattaa alkaa miettiä, että ohjaajan aiemmat työt olivat kyllä vakuuttavampia, ja jos nyt vaihtaisi, jaksaisi vielä katsoa jonkun toisen loppuun asti. Tämä ällistyttävän hieno vertauskuvahan viittaa siis uravalintoihin. 40 minuutin kohdalla on päätöksiä tehdessä laiha lohtu uratesteistä, joissa kysytään, että tykkäätkö käyttää raskaita koneita. Ei, tässä... Continue Reading →
Väärillä jäljillä
Jouduin väärille poluille. Sitä tämä näköjään on, uuden elämän rakentaminen uudessa maassa. Hakoteillä olemista, suunnan löytämistä, innostumista, suunnan hukkaamista, lukuisia itselle annettuja kurinpalautuksia. Viimeksi kirjoitin suhtautumisesta työnhakuun. Sain puuskan aiheeseen, kun olin kesälomien jälkeen ilmoittanut itseni paikallisen työvoimatoimiston asiakkaaksi aikomuksenani etsiä ensin oman alani töitä samalla suunnitellessani uusia suuntia uralleni. Saksan systeemi osoittautui ihan tehokkaaksi,... Continue Reading →
Prost!
Mies on saanut työpaikan! Saksasta! Muutamme ulkomaille! Lasi kuohuvaa on tuskin koskettanut huulia, kun joku on jo esittänyt kysymyksen: Mitä sinä sitten aiot tehdä siellä? Ja voi pojat sitä kysymystä kysytäänkin, kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, vaikka itse vasta yritän palauttaa mieleen miten sanottiinkaan saksaksi ”Kiitos” ja ”Ole hyvä”.Kysymyshän on täysin oleellinen. Kysyisin itsekin samassa... Continue Reading →